torstai 20. lokakuuta 2011

She's got the look

Mä olen jo pitkään osannut olla avoin ja kantaa isoa kokoani rohkeasti. En häpeile itseäni liikoja tai niin ainakin minua kuvailisi läheiseni. Minä kuitenkin peittelen itseäni melko paljonkin enkä ota samalla tavalla lavoja haltuun kuin timmimpänä mimminä voisin. Olen esiintyjä ammatiltani ja minua usein kehutaan lavakarismasta. Pelotta melkein ajatella, miten minä sitten käyttäytyisin vielä estottomampana? Mahdollisesti olisin seuraava Britney Spears, nyt kuitenkin vielä enemmän Johanna Tuksu Tukiainen.


Ihmiset joskus sanovat, että kuvittelen itsestäni liikoja. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa.Tiedän kyllä miltä näytän ja ettei se kovin montaa silmää viehätä. En halua kuitenkaan ryvetä itsesäälissä, koska itseään voi muuttaa ja tämä löysä laardi ympärilläni on lähinnä omaa syytäni. Tästä syytän kaikkia niitä ihania hetkiä kun olen käynyt Siwasta hakemassa litran nougatjäätelöä, sipsipussin ja tehnyt jotain törkeetä pastaruokaa. Mässännyt tätä pikkutunneille tv:n ääressä itsesäälissä rypien ja seuraavaa parempaa maanantaita odotellen.



Toivottavasti joskus vihdoin tulisi se maanantai, jolloin ihan oikeasti lähtisin muuttamaan elintapojani. Onhan se joskus tullutkin ja joskus kestänyt jopa muutaman kuukauden, mutta taas se on hukassa. Epic fail.

Mulla on välillä sellainen olo, etten voi elää täysillä vaikka ulkopuoliselle elämäni siltä saattaa taas näyttää matkaillessani ympäri maailmaa ja tehden vaikka mitä hullua. En saa siitä kaikesta kuitenkaan sitä kaikkea irti. Olisi helpompi juosta pitkin Intian katuja kun voisi pukeutua mihin tahansa ja jaksaisi temmeltää ympäri vuoristoja päivät pitkät. En halua aina säädellä kummallisia vaateyhdistelmiä, jotta saan kaiken löysän pysymään paikallaan ja hennesin rytkyt edes mahtumaan päälleni.
Tiedän, että voisin niin paljon paremmin henkisesti ja fyysisesti. Tässä elämäntilanteessa alan kaivata miehen lämpöä ja tiedän sen olevan melkein mahdotonta jos koen itseni näin vastenmieliseksi. Tuntuu, että kaikki lähipiirissäni seurustelee ja minä olen aina ja ikuisesti se kolmas pyörä. Mulla on paljon kavereita, jotka ovat poikia tai miehiä, mutta tiedän ettei he osaisi koskan ajatella minua minään muuna kuin hyvänä tukipilarina tyttöongelmissa. I need some loving.



Se on niin mahtava tunne, kun huomaa vöiden reikien löystyneen. Se on oikeesti yksi parhaimmista fiiliksistä ikinä! Mulla on ruskea nahkavyö ja vannon teille tässä ja nyt, että vielä tänä vuonna reiät loppuvat kesken ja vyöstä tulee mulle liian iso. Pakkohan siinä on niin käydä, sillä se on miesten vyö ja se menee suhteellisen kapean vyötäröni kohdalla siihen isoimpaan reikään. Kuinka valtavan se sitten minusta tekee? Miesten vyö, se isoin koko. Come on.



Nyt lähden kuitenkin kaupungille jammailemaan ja kokeilemaan vaatteita. Se muistuttaa aina myös siitä kuinka lihava sitä onkaan ja kuinka kauniita vaatteita sitä voisikaan ihminen käyttää...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hihi tää on hauska blogi ja olet tosi nätti, mut varo vähän noiden kuvien ja mottojen kanssa, osa on ihan pro-ana -kamaa. Tsemppiä urakkaan ja ennen kaikkea itsepäisyyttä ja voimaa. Terveyttä ei voi ostaa karkkiosastolta.. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Aivan mahtava blogi! Jään heti seuraamaan. Tosi asiaa ja huumoria, ai että :D

Lauren kirjoitti...

Kiitos kiitos :) Ja yritän varoa, koska pro-ana meinink iei missään nimessä ole mun meininki, sillä en halua niin kovin laiha ollakkaan :)