Yesterday, I went running

I did, true story. Miten siinä niin kävi? Mulla oli tietenkin hirveä himo sipseihin. Piti juosta kaupaan törkeetä vauhtia, jotta  saisin myöhään illalla vielä ainakin tuhat kaloria lisää läskiä runkooni. Kyllä maistui ja jatkan niitä vielä tämän illan. Totuushan on kuitenkin se, että sovin itseni kanssa nauttivani tästä viikosta täysin rinnoin. Nyt on jääkaappi myös täynnä karppimuonaa, joten tästä lähtee taas pitkä urakka.

Mä olen pohtinut hirveesti elämäni syvällisiä asioita ja olen todennut, etten tunne eläväni täysillä ennen kuin saan vihdoin elää unelmavartalossani. Tämä on myös asia, joka on kiinni vain ja ainoastaan itsestäni. On uskomatonta, että se on silti niin vaikeaa. Jos en pysty tähän, niin en pysty itseeni uskomaan muidenkaan unelmien toteuttamisessa mihin on usein myäs ulkopuolisia vaikuttajia.

Mulla on myös vähän sellainen fiilis, että jos en tällä kertaa onnistu niin en ikinä. Tätä samaa urakkaa on käyty läpi varmasti vähintäänkin sata kertaa. Täytyy sanoa, että teidän lositava tuki ja tsemppaus merktisee myös todella paljon tämän urakan aikana. Kiitos siis niistä :)

Tänäänkin hississä ei auttanut enää kuin nauraa nähdessäni törkeät jenkkakahvani ja rintsikoista aiheutuneet törketä selkätissit. Seriously, it's not sexy! Nyt olen valmis! Valmiimpi kuin koskaan ennen!!! Katsotaan miten käy...Nyt loput mässyistä naamaan ja kohti taas sitä elämää muuttavaa uuttaa maanantaita.