ALARM ALARM ALARM!!!!

Pieni muutos suunnitelmini näin heti alkuunsa, eli muutamista syistä piti luoda kokonaan uusi profiili koko Googleen, jotenka jatkakaa seuraamista tässä osoitteessa:

http://www.bianca-v.blogspot.com

Jatketaan siellä siitä mihin täällä jäätiin :)

I will win me!

Muutama päivä tätä laihdutusprojektia taas takana ja kerran olen jo feilannut ja ostanut pussillisen karkkia. Alussa se on aina tällaista, joten sallittakoon. Tänään myös vietän karkkipäivääni, jonka sallin itselleni kerran viikossa silloin kun tuntuu ettei motivaatio riitä. Eilen olin koko yön uudessa duunissani ja se vaati aika paljon energiaa multa, joten tästä päivästä aion kyllä tasan ja vain nauttia!

Liityin muuten eilen Fashiolistalle ja aloin koota unelmien vaatekaappiani. Totesin suhteellisen nopeasti, että en käytä yhtään sellaisia vaatteita mitä haluaisin. Unelmieni vaatekaappi olisi kuumottavan tyylikäs. Rakastaisin sitä. Nyt se on täynnä nukkaisia isoja hennesin mustia trikoorytkyjä lähinnä, hyi helvetti. Voisimpa näyttää siltä miltä haluan. I honestly don't have one reason why not to! Nyt vaan sitä armotonta tsemppiä!

Mikään ei seiso mun edessä tän laihdutuksen kannalta, EI MIKÄÄN. Ei ole mitään syytä miksen onnistuisi. Silti, mielessä pyörii ne sata muutakin laihdutusyritystä, jotka on vaan johtaneet kilojen tuplaantumiseen. Sitä en halua, ENÄÄ IKINÄ. Vuoden päästä juuri kukaan ei tunnistaisi tätä minää ja tulevaa minää samaksi ihmiseksi. Olisin niin onnellinen jos olisin tyytyväinen itseeni ja voisin myös paljon paremmin.

Tänään keräilen motivaatiota katselamalla ihailemiani naisia ja upeita vaatteita. Lukemalla laihdutuslehtiä ja miettimällä omaa terveyttäni. Ehdoton tsemppi on eilen ostamani digitaalinen vaaka, joka tosin paljasti minun lihonneen pari kiloa kesästä. Kuriton vaaka. I'll show the world what I'm made of! Nih, let the fight begin...

Ready for this make over!

Nyt on toinen karppipäivä takana ja pakko myöntää, että on sujunut. Hurjat kaksi päivää, katsotaan miten seuraavat 200 päivää sitten onnistuvat. Fiilis on kuitenkin korkealla ja olen todella motivoitunut tähän elämänmuutokseen. Karppaamisesta on ollut nyt hirveästi juttua mediassa, mutta ite tiedän sen olevan omalle kohdalleni se terveellisin vaihtoehto. Kuitenkin jätän pekonit ja törkeät pihvit muille ja nautin itse mielummin kanasta sekä kasviksista. Oon ihastunut sellasiin purkkihedelmiin. Oi nam. Toki niissä on hiukan jotain sokeria, mutta ovathan ne huomattavasti terveellisempi vaihtoehto kuin suklaalevyt ja sipsit.

Mun on pakko ainakin aluksi voida herkutella tietyillä ehdoilla, ettei retkahtaminen käy niin helposti. Ehrmanin suklaavanukkassa on vain vähän hiilareita ja kaloreita, joten tänään olen syönyt herkkuhimon iskiessä sitä maustamattomalla kermavaahdolla. Ei huono vaihtoehto ollenkaan. Karppaaminen on oikeastaan aika mahtavaa.

Tässä kun on taas erehtynyt tiirailemaan itseään peilistä, niin pakko sanoa, että on todella törkeää kun näin nuoren ihmisen tissit roikkuvat löysästi melkein navan kohdalla. Mä kun luulin sen olevan vanhempien ja jo lapsia synnyttäneiden ongelma. Jos mä saisin lapsen ja oisin 50 v niin heittelisin tissejäni varmaan olalle päivät pitkät.

Tein tänään myös aivan totaalisen herkullista ruokaa. Otin riskin ja ostin jauhelihaa, mikä tuntui kasvissyöjästä hieman kummalliselta. Anyways; sekaan sotkin ruokakerman ja tomaattimurskan. Maustin aromisuolalla, liemikuutiolla, chilillä ja valkosipulilla. Joukkoon vielä tuoretta kurkkua hieman ja maustettua tuorejuustoa. Omnomnom. Rakastan näitä karppiateroita.

Palailen kohta toisenlaisen postauksen kanssa, mutta nyt kuitenkin uuden rakkauteni eli Lonely Planetin kirjan pariin ja haaveilemaan joululoman tulevasta Intian matkasta. Tsemppiä kaikille!

Yesterday, I went running

I did, true story. Miten siinä niin kävi? Mulla oli tietenkin hirveä himo sipseihin. Piti juosta kaupaan törkeetä vauhtia, jotta  saisin myöhään illalla vielä ainakin tuhat kaloria lisää läskiä runkooni. Kyllä maistui ja jatkan niitä vielä tämän illan. Totuushan on kuitenkin se, että sovin itseni kanssa nauttivani tästä viikosta täysin rinnoin. Nyt on jääkaappi myös täynnä karppimuonaa, joten tästä lähtee taas pitkä urakka.

Mä olen pohtinut hirveesti elämäni syvällisiä asioita ja olen todennut, etten tunne eläväni täysillä ennen kuin saan vihdoin elää unelmavartalossani. Tämä on myös asia, joka on kiinni vain ja ainoastaan itsestäni. On uskomatonta, että se on silti niin vaikeaa. Jos en pysty tähän, niin en pysty itseeni uskomaan muidenkaan unelmien toteuttamisessa mihin on usein myäs ulkopuolisia vaikuttajia.

Mulla on myös vähän sellainen fiilis, että jos en tällä kertaa onnistu niin en ikinä. Tätä samaa urakkaa on käyty läpi varmasti vähintäänkin sata kertaa. Täytyy sanoa, että teidän lositava tuki ja tsemppaus merktisee myös todella paljon tämän urakan aikana. Kiitos siis niistä :)

Tänäänkin hississä ei auttanut enää kuin nauraa nähdessäni törkeät jenkkakahvani ja rintsikoista aiheutuneet törketä selkätissit. Seriously, it's not sexy! Nyt olen valmis! Valmiimpi kuin koskaan ennen!!! Katsotaan miten käy...Nyt loput mässyistä naamaan ja kohti taas sitä elämää muuttavaa uuttaa maanantaita.

She's got the look

Mä olen jo pitkään osannut olla avoin ja kantaa isoa kokoani rohkeasti. En häpeile itseäni liikoja tai niin ainakin minua kuvailisi läheiseni. Minä kuitenkin peittelen itseäni melko paljonkin enkä ota samalla tavalla lavoja haltuun kuin timmimpänä mimminä voisin. Olen esiintyjä ammatiltani ja minua usein kehutaan lavakarismasta. Pelotta melkein ajatella, miten minä sitten käyttäytyisin vielä estottomampana? Mahdollisesti olisin seuraava Britney Spears, nyt kuitenkin vielä enemmän Johanna Tuksu Tukiainen.

Ihmiset joskus sanovat, että kuvittelen itsestäni liikoja. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa.Tiedän kyllä miltä näytän ja ettei se kovin montaa silmää viehätä. En halua kuitenkaan ryvetä itsesäälissä, koska itseään voi muuttaa ja tämä löysä laardi ympärilläni on lähinnä omaa syytäni. Tästä syytän kaikkia niitä ihania hetkiä kun olen käynyt Siwasta hakemassa litran nougatjäätelöä, sipsipussin ja tehnyt jotain törkeetä pastaruokaa. Mässännyt tätä pikkutunneille tv:n ääressä itsesäälissä rypien ja seuraavaa parempaa maanantaita odotellen.

Toivottavasti joskus vihdoin tulisi se maanantai, jolloin ihan oikeasti lähtisin muuttamaan elintapojani. Onhan se joskus tullutkin ja joskus kestänyt jopa muutaman kuukauden, mutta taas se on hukassa. Epic fail.

Mulla on välillä sellainen olo, etten voi elää täysillä vaikka ulkopuoliselle elämäni siltä saattaa taas näyttää matkaillessani ympäri maailmaa ja tehden vaikka mitä hullua. En saa siitä kaikesta kuitenkaan sitä kaikkea irti. Olisi helpompi juosta pitkin Intian katuja kun voisi pukeutua mihin tahansa ja jaksaisi temmeltää ympäri vuoristoja päivät pitkät. En halua aina säädellä kummallisia vaateyhdistelmiä, jotta saan kaiken löysän pysymään paikallaan ja hennesin rytkyt edes mahtumaan päälleni.

Tiedän, että voisin niin paljon paremmin henkisesti ja fyysisesti. Tässä elämäntilanteessa alan kaivata miehen lämpöä ja tiedän sen olevan melkein mahdotonta jos koen itseni näin vastenmieliseksi. Tuntuu, että kaikki lähipiirissäni seurustelee ja minä olen aina ja ikuisesti se kolmas pyörä. Mulla on paljon kavereita, jotka ovat poikia tai miehiä, mutta tiedän ettei he osaisi koskan ajatella minua minään muuna kuin hyvänä tukipilarina tyttöongelmissa. I need some loving.

Se on niin mahtava tunne, kun huomaa vöiden reikien löystyneen. Se on oikeesti yksi parhaimmista fiiliksistä ikinä! Mulla on ruskea nahkavyö ja vannon teille tässä ja nyt, että vielä tänä vuonna reiät loppuvat kesken ja vyöstä tulee mulle liian iso. Pakkohan siinä on niin käydä, sillä se on miesten vyö ja se menee suhteellisen kapean vyötäröni kohdalla siihen isoimpaan reikään. Kuinka valtavan se sitten minusta tekee? Miesten vyö, se isoin koko. Come on.

Nyt lähden kuitenkin kaupungille jammailemaan ja kokeilemaan vaatteita. Se muistuttaa aina myös siitä kuinka lihava sitä onkaan ja kuinka kauniita vaatteita sitä voisikaan ihminen käyttää...

The Ultimate Shocker

Tämä on se päivä ja hetki jolloin haluan järkyttää niin itseäni kuin koko yhteiskuntaa. Täällä ja tänään julkaisen löllöävän läskimahani kaikille julkisesti. Sitä saa mitä tilaa ja tätä tilattiin. Niinhän ne sanoo, että kun nettiin kuvan itsestään laittaa niin sinne se jää. Otetaan kuitenkin riski ja koetaan tämä yhteiseksi hyödyksi. Oletteko valmiita? HERE IS ME:

Ai ette uskonut, että satakiloisena voi näyttää noin seksikkäältä? No joo en mäkään. Toiveajatteluksikin kutsutaan. Sillä totuushan on vähän karmivampi:

Noita kahta kuvaan kun vertaa niin tietää, että ilmeisesti jotain pitäisi itselleen tehdä. Minä en nimittäin tohon jälkimmäiseen koskisi pitkällä tikullakaan. Yök. Itsensä kuvaaminen motivoi jos mikä, kokeilkaa! Häpäiskää itsenne te kurittomat sohvaperunat!

Ei mulla muuta tällä kertaa, tsekatka nuo muut sivut jos kiinnostaa kun sain nekin päivitetyksi tänään! Together we can do this! Kommenttia saa laittaa, kunhan se on jotain tähän tyyliin: "Wow, onpa sulla litteä vatsa." "Oho. Treenaat varmaan aika paljon ku on noin hyvät lihakset"...Kidding, saa olla rehellinenkin! I know where I stand.

How should it go then?

Täällä minä karkkipussini kanssa peiton alla olen taas lähempänä luvassa olevaa painonpudotus-starttia. Karkkipussi, kohta meidän tiemme erkanevat. How sad. Olen nyt tosiaan pohtinut itselleni vähän pelisääntöjä ja pyrin näin koko aika valmistautumaan edessä olevaan urakkaan. Tänään on tehty nämä konkreettisimmat päätökset. Eli jo aikaisemmin kokeilemani karppaus on itselleni se tehokkain ja helpoin tapa laihtua. Karppaaja saa syödä ja herkutella, kunhan vaan muistaa välttää hiilareita ja sen olen oppinut jo ennestään. Kerran viikossa minä pidän kuitenkin tästä vapaapäivän ja jos on luvassa satunnaisia lomamatkoja, niistä ei myöskään rangaista jos pääsee lipsumaan.

Olen aina ollut itselleni liian ankara ja sen takia helposti antanut periksi, koska laihduttamisesta on tullut henkisesti ja fyysisesti liiankin rankkaa. Tarvitsen sääntöjä, jotten lipsu, mutta myös pakoreitin jotten lopeta kesken. Vaikeinta tässä päätöksessä on ollut se, että olen jättänyt tätä ennen ruokavaliostani lihan kokonaan pois. Nyt oman terveyteni kannalta otan hetkeksi pienet söpöt ja pörröiset ystäväni takaisin haarukkaan. Tämä kuitenkin tietyillä rajauksilla, esimerkiksi possuun tai nautaan en yksinkertaisesti pysty koskemaan. Suurin osa ruokavaliostani onkin karpatessani kana, tuo söpö pieni höyhenpallero. Olen pahoillani pieni kana.

Liikunta on myös tärkeä osa tätä prosessia. Olen rehellisesti sanottuna laiska ja en innostu uusista jutuista kovin helposti. Ratsastus olisi se ykköslajini, mutta liian kallis opiskelijabudjettiini. Olen siis ostanut kortin uimahallille, jossa on myös pari kertaa viikossa bodypumpia. Pyrin siis käymään treenaamaassa kaksi kertaa viikossa ja joka kerta niin pumpissa kuin uimassakin. Näin saan hyvän kombon aerobistapuolta ja lihaskuntoa. Jos saan duunia, niin voin satunnaisesti poiketa sitten hevosen selässä.

Motivaatio laihdutukseen on taas entistä korkeammalla ja mulla olis ihan hirveesti asiaa itelleni tänne blogiin, mutta aihe kerrallaan ettei pieni pääni mene entistä enemmän sekaisin. Seuraavaksi siis päivittelen tuonne eri sivuilleni pientä infoa painosta ja tavotteista ja mistä ikinä lie..Sen jälkeen löllerränkin yksinäiseen kylmään sänkyyni. Eipä sinne kukaan komea korsto mahtuisikaan.

Baby, I'm feeling fitspired!

Tätä ajatusta on nyt pyöritelty ympäriinsä kuin Arnoldsin kinuskidonitsia. Haukatakko vaiko eikö, kirjoittaako blogia vaikö eikö? No tässäpä on vastaus. Olen täysin itsekuriton laardiläjä, enkä rehellisesti sanottuna pysty tähän yksin, jotenka I shall write it down. Lueskelin tuossa aiemmin tänään kaikkien naisten raamattua, eli Eeat, Pray, Lovea ja siellä mainittiin, että kirjoittavan minän on hyvä keskustella pohtivan minän kanssa. Sitä kautta saattaa saada kasaan sen hallitsevan kokonaisen minänsä. Minänihän on yli satakiloinen jättiläinen, joten sen hallitseminen ei ole yhtään niin helppoa kuin esimerkiksi hamsterin. If you know what I mean.

Viimeinen pisara läskipäivilleni tuli tänään. Seisoin wc:n lattialla, kunnes lattia räsähti altani. SIIS LATTIA. Kyllähän sitä kuulee kauhutarinoita läskeistä, joiden alta hajoaa tuoleja, kylpyammeita, etc, mutta että LATTIA. Siinä kohtaa kun maa jalkojen alla ei enää kestä, on syytä huolestua ja ottaa härkää sarvista. Tässä kohtaa se ei ole edes niin vaarallista kun huomaat olevasi härän kanssa samankokoinen. Tästä lähtee siis käyntiin pitkä ja raskas laihdutusprojekti (+ wc:n uusi laatoitus).

Olen siis 24-vuotias suomalainen valtava nainen ja kurveja on kerätty seksikkäät 115 kiloa. Itseasiassa sitä oli ennen vielä 15 kiloa tuohon päälle, mutta nyt olen hukannut osan ja toivottavasti sitä osaa en enää löydä vaan hävitän lopunkin ylimääräisen hyllyävän kerroksen. On vaikea tuntea itsensä viehkeäksi kun ei karvaisen vatsansa alta näe juuri pulleita varpaitaankaan.

Aion käyttää ensimmäisen viikon suunnitteluun ja ruokavalion pohtimiseen. Kuinka pääsen eroon tästä törkeästä makeanhimosta? Miten voin lopettaa turhan napostelun? Mitä muuta kivaa voi yleensä tehdä kuin syödä?